Toisaalta Tenholan keittiöön sopisi kyllä sellainen takoraitainenkin kattilateline. Katselinkin sellaista jo Taontapaja Tulikoiran myymälässä taannoin Ideaparkissa. Kun olin sitten menossa ostamaan kattilatelinettä, olikin sepän myymälä  suljettu. Tekisivät kyllä juuri haluamanilaisen kattilatelineen, mutta  paja on Luopioisissa,  enkä ole  sinne saakka päässyt – vielä ainakaan. Käydessäni Tallinnassa etsiskelin Saarenmaan Seppien myymälässäkin katsomassa josko löytyisi kattilateline, mutta eivät taida tuntea koko värkkiä Virnmaalla.  Mitään kattilatelineen tapaistakaan ei ollut myytävänä.

Mutta etsintä jatkuu. Ehkä vaan pitää lähteä käymään Luopioisissa.

Hengenhätää ei siis ole, mutta siltikin alkaa kuulema nyppimään. Työhommat on järjestettävä niin, että aina on jompi kumpi kotona vahtimassa aggregaattia ja odottamassa sähköjen mahdollista paluuta. Onneksi pystyvät hommansa järjestämään, ja onneksi ei ole pieniä lapsia tai suurta kotieläinmäärää huolehdittavana. Pyykkiä ei voi pestä (paitsi nyrkkipyykkiä), nettikään ei toimi, valoja ei ole kuin osassa huushollia, ruokaa ei voi valmistaa tai kahvia keittää muuten kuin virittämällä pihalle nuotio. Aggregaattia pitää valvoa, tankata, öljytä yms. Polttoainettakin pitää hakea tämän tästä. Aikamoista säätämistä.

Oma rintamamiestalomme lämpiää sähköllä – ainakin kylmimpinä aikoina. Talossa on kuitenkin tulisijoja – iso varaava uuni, kaksi puuliettä ja vanha kunnon Porin-Matti. Aika pitkälle pärjätään niillä. Tosin pakkasten kiristyessä täytyisi osa huoneista sulkea, sillä tulisijojen kapasiteetti ei riitä kaikkien kolmikerroksisen talon huoneiden lämmittämiseen. Mutta keittiö, olohuone, työhuone sekä yläkerran makuuhuone ja työhuone niillä kyllä lämmitettäisiin. Ruoka voisi valmista puuliedellä, ja löytyypä muutama puuliedellä toimiva kahvinkeittovehjekin, ettei kofeiinivajausta pääse tulemaan. Varastossa on tulitikkuja, kynttilöitä, taskulamppuja, lyhtyjä, jotka toimivat paristoilla tai lamppuöljyllä. Patteriradiokin on. Vettä tulee kunnan johdosta sekä hätätilassa omasta kaivosta. Tosin lämmin vesi kyllä loppuisi, mutta iso vesikattila vaan puuliedelle, niin sekin järjestyy. Samanlaista oli omassa lapsuudessa. Erona vain se, että kotona oli kyllä sähkövalot, mummolassa ei niitäkään.

Tilaus siis laitettiin samantein vetämään, mutta kestikin liki kolme kuukautta ennen kuin kaapeli tultiin asentamaan. Isäntä ehti soittelemaan useampaan kertaan sekä Elisaan että kaapelia asentavaan yhtiön ja kyselemään aikatauluja. Ilmeisesti paikallinen maaperä kivineen oli osoittautunut haasteelliseksi ja viivyttänyt kaivaushommia. Mutta yhtä kaikki – nyt meillä on sitten nopea verkkoyhteys ja kaapeli-tv. Vielä ei ole mitään paketteja tilattu, kun ei niitä ole vielä ollut tarjollakaan. Kaapelitelevisio palveluihin pitänee tässä tutustua. Ilmeisesti Saunalahden Talokuitu -liittymään voi ilmeisesti tilata Saunalahti Omakotikaistan ja Saunalahden Kaapelitelevision – ainakin.

Vertailin sähkön hintoja verkkopalvelussa (www.sahkonhinta.fi). Halvin tarjous 24 kk:n sopimukselle oli Valkeakosken Energia Oy:n 2-vuotinen yösähkö (vesivoimalla tuotettu), joka meidän kulutuksellamme olisi tullut maksamaan 1673 euroa. Kallein tarjous taas oli Lahti Energia Oy:n Tuulenpesä -yösähkö, jonka kustannus olisi 2083 euroa (tuulivoimalla tuotettu). Periaatteessa halvimman ja kalleimman tarjousken ero oli siis 400 euroa.

Päädyimme lopulta jatkamaan edellistä Vattenfallin Täysvesi -sopimusta, jonka tarjous oli 1748 euroa. Päiväsähkön hinta nousi 5,60 snt/kWh > 6,90 snt/kWh. Ja yösähkö 4,59 kWh > 6,30 snt/kWh. Täytyy vaan toivoa leutoja talvisäitä.

Otimme yhteyttä paikalliseen päivystävään palotarkastajaan, joka tulikin paikan päälle katsomaan puuhellalle suunnittelemaamme paikkaa. Saimmekin häneltä hyviä vinkkejä lieden alustan perustamiseen. Vanha uuni oli ollut aikoinaan nurkassa eikä sen perusta suoraan riittänyt puulieden alle. Uunin hormiliitos oli ollut ihan nurkassa. Tämä asettikin haasteita sille miten saisimme puulieden, jossa hormiliitos on yleensä jommalla kummalla sivulla, liitettyä hormiin. Lisäksi hormiin täytyisi laittaa pelti. Aiemmassa uunissa pelti oli ollut itse uunissa. Onneksi olimme sopineet keittiötä remontoivan yrityksen kanssa, että he muuraavat hellalle jalustan, etsivät hormin ja laittavat siihen pellin. Muuten voisimme edelleenkin olla ilman puuliettä. Hormi löytyi, palotarkastaja katsasti sen ja totesi käyttökelpoiseksi. Hormiin saatiin kikkailujen jälkeen laitettua myös pelti (kiitos ammattinsa osaavien tekijöiden).

Narvin puuliesi asennetiinkin sitten paikoilleen joskus lokakuun loppupuolella. Polttelimme alkuun pikkutulia hellassa, jotta sekä hella että hormi kuivuisivat rauhassa käyttökuntoon. Alkuun hella tuntuikin vetävän melko hyvin, vaikka muutaman kerran saimmekin kunnolla savut sisään. Arvelimme, että syksyinen matalapaine ja pitkään käyttämättömänä ollut hormi haittasivat vedon muodostumista. Uskoimme, että korkeapaineella hella vetäisi kuten muutkin talomme tulisijat. Kuitenkaan edes tammikuun pakkasilla, kun olohuoneen uuni, makuuhuoneen PorinMatti tai toinen puuhellamme paloivat iloisesti, niin tämä uusi hella sen kuin vain savutti. Kokeilimme kaikkia mahdollisia ja mahdottomia kikkoja miten hellan saisi vetämään. Mikään vain ei auttanut. Epäilimme syyn olevan itse hellassa, hormissa tai siinä, että hormi tekee mutkan sivulle liitoskohdasta ennen kuin lähtee nousemaan ylöspäin. Lopulta sitten lakkasimme käyttämästä hellaa, koska emme kerta kaikkiaan saaneet sitä vetämään.

Kesälomalla isäntä sitten päätti, että nyt hän kiskoo tuon hellan pois paikoiltaan, katsoo voisiko sille hormille tehdä jotakin ja kutsuu tarvittaessa ammattilaisia katsomaan sitä. Niinhän se syy sitten selvisi. Asentaja oli laittanut palovillaa hellan hormiliitännän ympärille tiivistämään liitosta. Ilmeisesti laitettaessa hella paikoilleen, palovilla oli irronnut ja kulkeutunut hormiliitäntä putkeen tukkien sen. Ilmankso hella oli alussa vetänyt joten kuten, mutta vähitellen noen ja karstan tarttuessa palovillaan siitä muodostui tukos, jonka läpi ei mennyt mikään. Hah, kun tukos poistettiin ja hella laitettiin paikoilleen, niin johan alkoi homma toimimaan. Hella vetää nykyisin ihan hyvin. Oikein matalapaineella täytyy vähän avittaa, että puut alkavat palamaan kunnolla. Kuumailmapuhaltimella noin viisi minuuttia kuumaa ilmaa tuhkaluukkuun auttaa kummasti.

Tänään sitten bongasin paikkakunnan aviisista lyhyen jutun, että Korrek on kehittänyt karvanpoistokintaan (lue juttu Aamulehdestä). Hintakaan (6 euroa) ei päätä huimaa. Pitää siis kokeilla.

Testasimme rättiä ja totesimme sen imukyvyltään varsin toimivaksi. Ei se ehkä ihan yhtä hyvin ime vettä kuin paksuimmat “wettexit”, mutta yllättävän hyvin kumminkin. Sanovat, että rätin imukyky vain paranee iän myötä.  Joka tapauksessa rätti on mukavamman näköinen kuin perinteiset tiskirätit ja  sen voi pestä aina vaan uudestaan. Tosin huuhteuainetta ei parane käyttää. Joidenkin ohjeiden mukaan rätti kannattaa aina käytön jälkeen huuhdella kylmällä vedellä.

Bambu on luonnostaan varsin imukykyinen  ja antibakteerinen kuitu, joka ei myöskään kuulema ala haisemaan.  Siskokin on parin viikon käytön jälkeen ollut rättiin ihan tyytyäinen ja sanoi, ettei hän enää muuta käytäkään. Imee hyvin, ei haise. Ainoa negatiivinen juttu on se, että rätti kuivuu hitaasti, mutta kuivuu kyllä, kun ripustaa ilmavasti kuivumaan. Itselleni en ole vielä ehtinyt tiskirättiä tekemään, mutta täytyy tuon bamburätin toimivuus  itsekin vielä kokeilla.  Olisihan se melko ekologinenkin vaihtoehto.