Puolivilli piha

Viime kesänä kokeilimme sitä, että jättäisimme pihan nurmikon leikkaamatta koko kesän ajan. Lupasimme itsellemme, että jos pitkä heinikko alkaa ärsyttämään, niin sen saa leikata. Kesä meni eikä pihan nurmikkoa (heinikkoa) leikattu kertaakaan. Oli mielenkiintoista nähdä mitä kaikkia luonnonkasveja pihalle ilmaantuisi, jos saisivat kasvaa rauhassa.

Jo alkukesästä pihapiirin takareunassa kukkivat kielot ja pikku orvokit sekä tietysti voikukat. Kohta sen jälkeen rönsyleinikki kukki keltaisin kukin yhdessä sinikukkaisen nurmitädykkeen kanssa. Sen jälkeen ilmaantuivat päivänkakkarat ja kissankellot. Ihmettelin, että mistä ne oikein ilmaantuivat. Kaipa ne ovat olleet siellä, mutta ne on vaan leikattu ruohonleikkurilla ennen kuin ovat ehtineet kukkiakaan. Talon pohjoispuolella varjossa taas viihtyivät saniaiset kuten aina, mutta alkukeväästä siellä kukki runsain mitoin käenkaalit ja myöhemmin kesällä maahumalat. Paahteisimmille paikoille taas ilmaantui ahomansikoita.

Meidän Pitzu PiiPii koiruutemme viihtyi mainiosti pihalla istuen ja makoillen pitkän heinikon suojissa, mistä oli hyvä tarkkailla maailman menoa. Myös siilit tykkäsivät piileskellä heinikossa. Oli myös hauska havaita, miten polut pikkuhiljaa ilmaantuivat heinikkoon osoittamaan kulkureittejä pihapiirin eri osiin.

Ilman muuta aiomme jatkaa puolivillin pihan pitoa!

Puolivilli pihapiiri

Kurpitsasatoa

Hämmästyttävän suuri osa kurpitsan siemenistä iti kuitenkin lopulta. Osan taimista lahjoittelin haluaville, mutta itselleni jäi aika monta kasvamaan. Kurpitsan versot kasvoivat pituutta useamman metrin ja kaiken kaikkiaan niistä saatiin satoa yli 20 kg. Osa kurpitsoista jäi melko pieniksi noin 1 kg, mutta joukossa oli muutama yli 4 kg painavakin. Selkeästi joukossa oli kahdenlaisia kurpitsoja – pienempiä pyöreitä ja suuremmaksi kasvavia ns. perinteisen kurpitsan mallisia. Molemmat olivat kyllä ihan hyvän makusia. Niistä onkin tehty keittoa, kastiketta, risottoa ja piirakkaa. Ja vielä niitä piisaa- Isoimmista voikin tehdä lyhtyjä kekrijuhlaan.

Olen nytkin kerännyt siemeniä ensi kevääksi. Ehkä siemenet kannattaa laittaa hieman aiemmin kasvamaan. Nyt tuntui vähän siltä, että kasvukausi jäi hieman lyhyeksi. Kurpitsojen kukinta alkoi melko myöhään. Ensimmäisiä kukkia alkoi tulemaan vasta heinäkuun loppupuolella. Tosin alkukesä oli hieman kylmän oloinen, mikä ehkä osaltaan vaikutti taimien kasvamiseen. Kuitenkin kurpitsat kasvoivat kokoa vauhdilla, kun alkuun pääsivät. Tuntui, että yhden viikon aikana hedelmien koko vähintäänkin kaksinkertaistui. Tämä oli nyt tänä kesänä tällainen kokeilu. Ensi kesäksi täytyykin perehtyä vähän paremmin kurpitsojen kasvatukseen.

Kurpitsa kukkii

Vaikka en uskonutkaan, että pari vuotta kaapissa olleet kurpitsan siemenet itävät ikinä, on minulla nyt kasvamassa liki parikymmentä kurpitsaa. Kaikki siemenet itivät lopulta. Jakelin niitä kavereille ja loput istutin kasvimaalle. En millään raskinut heittää terhakoita taimia kompostiin, joten istutin niitä sinne tänne puutarhassa. Jos oikein olen katsonut, niin kaikki taimet ovat jatkaneet kasvuaa. Nyt ne alkavat kukkia. Odotettavissa on siis kahdenlaisia kurpitsoja – isoja ja pieniä. Sen enempää en niistä tiedäkään. Jännityksellä odotan mitä nistä tulee.

Keväällä 2020

Kevät 2020 – ja puutarhan hoito on tärkeämpää kuin ehkä koskaan. Tätä kirjoittaessani ollaan oltu muutamaa päivää vaille kaksi kuukautta koronaeristyksissä. Työ on hoitunut täysin etänä enkä ole käynyt oikein missään kaupoilla tai muuallakaan. Mies on huolehtinut ruokaostoksista kerran viikossa, joten olen siltäkin säästynyt. Olen käynyt kyllä koiran kanssa metsässä ja kylillä kävelemässä.

Tykkään puuhailla puutarhassa, mutta etenkin tänä keväänä olen monesti miettinyt, että onneksi on puutarha. Tänä keväänä en vielä ole kovasti tehnyt hankintoja puutarhaa vasten, mutta suunnitelmia senkin edestä. Viime talvi olikin leuto ja ehkä sen vuoksi kaikki viiniköynnökset olivat selvinneet talvesta. Viiniköynnöksillä alkaakin olla muutama vuosi ikää, joten mielenkiinnolla odottelen, millainen sato saadaan tänä kesänä. Syksyllä istuttamani talvivalkosipulit ovat alkaneet versoa reippaasti. Parhaimmillaan laihot alkaa olla reilun vaaksan mittaisia. Istutin viime syksyllä kaikki mintut ihan vaan maahan. Siellä on nyt espanjanminttua, marokonminttua, suklaaminttua nyt ainakin. Mielenkiinnolla odotan, lähteekö niistä mikään kasvamaan uudestaan. Vanhastaan minulla on piparminttua pihan perällä kasvamassa. Tosin kasvusto on viime vuosina kärsinyt ja se täytyneekin ehkä perustaa uudelleen.

Mielenkiinnolla odotan myös mitä mahtaa tulla minun laittamista kurpitsan taimista. Otin pari vuotta sitten (muistaakseni) siemenet talteen halloween kurpitsoista. Siemenet unohtuivat keittiön kaappiin, mutta tökkäsin ne tänä keväänä kukkaruukkuun. Mietin kyllä, että mahtavatkohan ne itää lainkaan. No kyllähän ne itivät. Ainoa ongelma on vaan se, etten oikeastaan tiedä, millaisia kurpitsoista niistä tulee. Olin kirjoittanut siemenpusseihin vain, että iso kurpitsa ja toiseen pikku kurpitsa.

Saa nähdä mitä näistä kurpitsantaimista lopulta tulee.

Minikurkkuja amppelissa

En ole pitkään aikaan koittanut kasvattaa kurkkuja. Muutaman kerran olen kokeillut, mutta en sitten tiedä mistä on kiikastanut, koskapa kurkut ovat joka kerta kuolleet ennemmin tai myöhemmin. Tänä keväänä ystäväni ehdotti, josko kokeilisin uuden tyyppistä amppelikurkkua (tai minikurkku tai snack-kurkku). Kasvi tuottaa runsaasti pieniä (10-15 cm) sileäpintaisia kurkkuja. Kurkut ovat hyvän makuisia ja parhaimmillaan poimittuna ja samantien syötynä.

Kasvihuone on kurkulle hyvä paikka, mutta viihtyy kyllä ulkonakin lämpimässä ja suojaisassa paikassa. Suojaisa paikka on tarpeen, sillä kurkun versot murtuvat helposti esim. tuulessa. Kurkku pitää kuivasta ilmasta. Kostea ja viileä ilma aiheuttaa helposti homekasvustoa, kuten esim. härmää. Ylipäätään kurkku on arka kylmälle ja erityisen herkkä se on juuristostaan. Siksi kurkkua ei pidä koskaan kastella kylmällä vedellä. Kurkulle on hyvä antaa mietoa lannoitetta joka kastelukerralla. Huomiota kannattaa kiinnittää lehtien kellastumiseen, jotka voivat indikoida ravinteiden puutetta, mutta voivat merkitä myös liian märkää kasvualustaan. Muuta hoitoa ei juuri tarvita, mutta sivuversoja voi latvoa, jotta kasvu pysyy ”aisoissa”.

Puutarhalla kurkku oli kasvanut muovisessa amppelissa, joten ensi töikseni vaihdoin sen isompaan ruukkuun. Kurkku on melkoinen vesisyöppö, joten ajattelin, että kastelu hoituu helpommin (harvemmin), jos kurkku kasvaa isossa saviruukussa. Ruukunvaihto-operaatio oli melko hankala, sillä kurkun versot napsahtavat helposti poikki. Ja niinhän siinä tietty kävi. Toinen kurkun pääversoista napsahti melkein poikki. Harmitti ensin,  mutta sitten ajattelin koittaa, josko saisin kuitukangasteipillä kurkun varren teipattua kasaan. Toimihan se. Verso säilyi ja nyt pukkaa koko ajan uutta kurkkua. Vaikuttaa varsin satoisalta kasvilta.

Uusi tuttavuus – sammakonputki

Toukokuussa käväisin ystäväni puutarhalla (Ojanperän puutarhalla) ihastelemassa kevään kukkaloistoa ja katsastamassa mitä kaikkea uutta on tarjolla. Silmiin osui sammakonputket (Hydrocotyle), joita on käytetty muun muassa akvaariokasvina. Joten se soveltuu kosteisiin paikkoihin tai jopa veteen. Kasvi muodostaa kasvaessaan mättään, joka laajenee vähitellen ja pieniä rönsyjä. Lehdet ovat vihreät ja valkoreunaiset tai sitten vihreät. Se on varsin viehättävän näköinen.

Istutin kasvin saviruukkuun ja pidin sitä ensimmäiset viikot kasvihuoneessa. Kun yöt ovat alkaneet lämmetä laitoin ruukun vesialtaaseen siten, että pohja koskettaa vettä. Näin kasvi saa koko ajan riittävästi vettä, jota kosteanpaikan kasvina tarvitsee reippaanlaisesti. Sammakonputki on nyt ollut pari-kolme viikkoa vesialtaassa, jossa se tuntuu viihtyvän oikein hyvin.

Chilit kukkivat

Hyvin ovat chilit lähteneet kasvuun. Suurimassa osassa chileistä on jo reippaasti kukkia ja Aji-chileissäkin on jo nuppuja. Toukokuu on ollut osin varsin kylmä, mutta lämmitin on pitänyt kasvihuoneella lämpötilan reilusti plussan puolella. Chilithän pitävät paitsi valosta, myös lämmöstä. Vaikka lämmitin pitikin huolen siitä, ettei lämpötila putoa pakkasen puolelle, niin olin hieman huolissani, josko viileä keli hidastaa chilien kasvua. Joidenkin chilien kasvu pysähtyy alle +20 asteen lämpötilassa. Toisaalta Rocotot taas eivät pidä kovin kuumasta. Toivottavasti kelit tästä kuitenkin lämpenevät, jotta chilien kukinta pääsee kunnolla vauhtiin.

Chilit ovat lähes kaikki itsepölyttyviä, joten välttämättä ei tarvitse kasvihuoneessakaan välttämättä alkaa hoitamaan mehiläisten tehtäviä. Mutta sato paranee, jos pölytystä vähän avittaa pumpulipuikolla tai siveltimellä.  Mielenkiintoista tietoa chililajikkeista ja chilien kasvatuksesta löytyy Infernochili.net -sivustolta.

Alla olevassa kuvassa kukkivat (vasemmalta oikealle) Hot Chenzo, Hot Burrito ja Rocotto Montufara.

Chilit kasvamaan

Taas on laitettu chilin taimet kasvamaan kasvihuoneeseen. Hankin taimet esikasvatettuina lempääläiseltä Ojanperän puutarhalta kuten aiempinakin vuosina. Istutin chilit luomu kasvatussäkkeihin, joissa on kastelualtaat. Tämä osoittautui jo viime kesänä toimivaksi ratkaisuksi. Kastelualtaan ansiosta chilit selviävät, vaikka olisi välillä lomareissullakin. Tämän kesän chilejä ovat

• Hot Chenzo, joka on vanha tuttu. Satoisa, pieni chili 45 000 SHU.
• Hot Chocolate. Myöskin vanha tuttu. Näyttävä suklaanruskeine palkoineen.
• Aji Cristal. Tulisuus vaihtelee keskitulisesta tuliseen. Oikein hyvän makuinen. 50 000 – 100 000 SHU.
• Aji Fantasy. Suomalainen risteytys. Keltainen, miedon makuinen chili.
• Hot Burrito. Suhteellisen mieto, punainen chili. 30 000 – 50 000 SHU.
• Rocotto Montufara. Vuoristosta kotoisin oleva, nopeakasvuinen ja tulinen chili.
• Cresto Red. Ilmeisesti Intiasta kotoisin oleva chili.

Kesän 2018 chilisatoa.

Kevät

Huhtikuun puolivälissä ilmat ovat alkaneet lämpenemään ja aurinko paistamaan. Lumet ovat lähestulkoon jo sulaneet pihasta ja kasvimaalle on alkanut ilmaantumaan ensimmäisiä elonmerkkejä. Sinivuokot ovat alkaneet kukkia – ainakin aurinkoisimmilla paikoilla. Myös skillat avaavat kohta ensimmäiset kukkansa. Raparperipenkissä näkyy jo alkuja. Isoin yllätys oli jouluruusu. Olen muutamana jouluna ostanut jouluruusuja ja koittanut pitää ne hengissä kevääseen, jolloin olen istuttanut ne maahan. Edellisinä kesinä on noussut muutamia lehtiä. Että hengissä on ollut ainakin osa niistä.

Nyt tänään katsastelin pihapiirissä, että mitä kaikkea sulavien lumikinosten alta paljastuu. Ihmettelin hetken yhtä perennapenkkiä, että mitä siellä oikein on. Jouluruusu kukkii! Olin oikeastaan jo unohtanut koko kukan…

 

Kasvihuoneen kasvivalinnat kesälle 2018

Kesän 2018 kynnyksellä pohdittiin, mitä tänä vuonna laitetaan kasvihuoneeseen kasvamaan. Tomaateista päätettiin nyt luopua kokonaan. Sen sijaan valittiin chilejä, paprikoita ja yrttejä. Ja sitten vielä mangoldeja. Tänä vuonna otettiin käyttöön myös kastelualtaat kasvusäkkeihin, jotta ei ihan niin usein tarvitse kantaa kasteluvesiä. Yhteen säilöön sopii vettä noin viikon ajaksi. Niinpä chilit ja paprikat pärjäävät hyvin vähän pidempiäkin aikoja. Chilit:

• Hot Chocolate, ei toistaiseksi tarkemmin tiedossa. mikä chili itse asiassa on kyseessä. Taimen yhteydessä maininta mausteisen tulinen.
• Hot Burrito, keskitulinen, punainen chili. 30 000 – 50 000 SHU.
• Hot Fajita, keskitulinen, punainen chili. 15 000 – 30 000 SHU.
• Aji Cristal, kohtuu tulinen chililajike Chilestä, Etelä-Amerikasta. Tulisuus vaihtelevaa 50 000 – 100 000 SHU.
• Hot Chenzo vihreästä mustaksi ja siitä punaiseksi kypsyvä, erittäin satoisa chili. 45 000 SHU. Suurin piirtein cayennen tasoa.

Paprikaa on kasvamassa neljää eri lajia: Toscana, Pinokkio, Ariella Midi Orange, ja Red Skin. Yrttitarhasta löytyy aniksenmakuinen meksikoniiso (Agastache mexicana), curry-yrttiä, jota kutsutaan myös italianolkikukaksi (Helicrysum italicum), espanjanminttu (Mentha spicata ’Spanish’), sitruunatimjami  (Thymus x citriodorus), italiantimjami (Thymus vulgaris, ”Faustini”), thaibasilika (Ocimum basilicum var. thyrsiflor), lakritsitagetes (Tagetes filifolia), basilika (Ocimum basilicum) sekä ”pikkubasilika (Ocimum baristo compatto).