Saa nyt nähdä miten ne jalokärhöt (Clematis jackmannii) sitten lopulta alkavat kasvamaan Tenholan pihassa. Lueskelin tarkemmin kärhöistä vasta sen jälkeen, kun kärhöt oli jo istutettu. Hyvä niin, sillä kärhöt olisivat jääneet hankkimatta, mikäli olisin perehtynyt niihin syvällisemmin jo aiemmin. Puutarhakirjoista ja erinäisistä artikkeleista saa lukea, että kärhöt ovat melkoisen hankalia kasvatettavia.
Oikeaoppisesti kärhölle pitäisi perustaa metrin syvyinen penkki, jossa on runsaasti multaa. Hyvä, kun me saatiin kaivettua maahan puoli metriä syvä kuoppa. Laitettiin ensin reunoille juuriverkkoa ja sitten kuoppa täyteen multaa. Jostakin luin, kuinka joku ilmastoi penkin täyttämällä sen ensin risuilla, sitten tiilimurskalla ja jollakin lekasoralla. Lopulta tarkasti lannoitetulla mullalla, jossa on typpeä ja kalkkia ym. Tenholan piha on melkoisen hiekka- ja kivipitoinen. Toki tontille hiekka- ja kivikerroksen päälle on ajettu runsaasti ruokamultaa, mutta vesi ei kuitenkaan jää kovin helposti makaamaan kärhöpenkkiin. Liika kosteus ilmeisesti tappaa helposti kärhöt. Toki kärhöt tarvitsevat runsaasti vettä ja typpeä koko kesän ajan. Näin niiden pitäisi kuitenkin kasvaa pari metriä parissa kuukaudessa. Syystalvella ne sitten täytyy muistaa peittää lehdillä ja turpeella. Jakmanii kukkii saman vuoden versoilla, joten sen voi tarpeen vaatiessa leikata keväällä alas.
Mikäli jalokärhöt eivät menesty, niin täytynee kokeilla sitten pienikukkaisempia kärhöjä kuten kiinankärhöä (Clematis tangutic) tai alppikärhöjä (Clematis alpina) ja viinikärhöjä. (Clematis viticella ) Ja, jos kärhöt eivät kasva lainkaan, niin sitten laitan siihen köynnöspinaattia (Hablitzia tamnoides).
- Lisätietoja kärhöistä: Beutler, Linda. 2004. Gardening with Clematis. Portland: Timber Press Inc.
- Vallinharju-Stenman, Maarit. Kärhöt – puutarhan korut.
Tenholassa 