Osa Tenholan perennapenkeistä on luvattoman heikossa kunnossa. Etenkin vanha kivikkopuutarha, joka nykyisin alkaa olla enemmänkin puolivarjossa kuin auringossa puiden kasvettua. Alun perin paikalla kasvoi liki kolme metriseksi kasvavaa japanintatarta sekä persian jättiputkea, jotka vieläkin pyrkivät nousemaan milloin mistäkin päin pihapiiriä. Niitä on sitkeästi yritetty hävittää lähinnä mekaanisesti kitkemällä. Mitään myrkkyjä ei viitsi koirien ja pihasiilien vuoksi pihaa kylvää. Tatarien hävittämisen jälkeen paikalle ryhdyttiin kasaamaan kiviä. Niitä nimittäin tontilta löytyy. Aina, kun lapion lykkäät maahan, niin siinä on kivi – isompi tai pienempi.
Kivien päällä on kasvanut valkoista sammalleimua ja suikeroalpia, mutta vähitellen on luonto on ryhtynyt valloittamaan penkkiä. Varjoisassa päädyssä kasvaakin tätä nykyä sudenmarjoja (Paris quadrifolia) , valkovuokkoa (Anemone nemorosa) sekä nurmitädykettä (Veronica chamaedrys). Valoisammassa päädyssä kukoistaa taas rönsyleinikki ja vuohenputki. Vuohenputki (Aegopodium podagraria), tuo ikuinen puutarhurin vihollinen, rikkakasvi, jota ei ihan helposti saa hengiltä. Se kyllä valloittaa tehokkaasti kukkapenkin kuin kukkapenkin. Toisaalta Pohjois-Amerikassa sitä ihan tarkoituksella viety koristekasviksi. Pitäisiköhän miettiä sen kasvattamista tuossa perennapenkin osassa ihan tarkoituksellisesti. Vuohenputki kukkisikin pitkin kesää – kesäkuusta elokuuhun. Eikä ainakaan luulisi tulevan hankaluuksia menestymisen suhteen. Kasvi on kaiken lisäksi myös syötävä – keväällä tuoreita versoja salaattiin ja myöhemminkin sen lehtiä voi käyttää pinaatin tapaan. Onpa sitä käytetty lääkeyrttinä nivelvaivoihin mm. kihtiin.
Rönsyleinikki (Ranunculus repens) on taas toinen puutarhuri vihollinen, jota on hankala hävittää. Kasvi leviää rönsyjen avulla laajasti ja lukemani mukaan laajallekin levinnyt kasvusto voi olla itse asiassa yhtä ja samaa kasvia. Kasvi kasvaa 15-50 cm korkeaksi ja on toisaalta ihan mukavan näköinen, kun keltaisia kukkia on runsaasti. Tästä on olemassa muoto, jonka kukat ovat kerrannaiset (Ranunculus repens ’Hortensis’) ja jota viljellään koristekasviksi. Pallorönsyleinikki (ruots. prinsens knappar) on itse asiassa vanha perenna, joka mainitaan mm. 1918 ruotsalaisessa perennakirjassa ”Perenna växter” (Oskarsson 2010 ). Pikaisella Google-haulla ei pallorönsyleinikkiä suomalaisilta sivuilta juurikaan löytynyt. Sitä vastoin yleisimmin mainittiin valkoinen, kerrannaiskukkainen morsiusleinikki (Ranunculus aconitifolius).
Lähde:
Oskarsson, L. 2010. Prinsens knappar (Ranunculus repens ’Hortensis’). Alnarp: Centrum för biologisk mångfald, [viitattu 5.7.2010]. Veckans växt v. 16. Saatavissa: http://www.pom.info/veckansvaxt/2010/v16.htm .
Tenholassa 